Toiminta-ratsastusterapeutin päivä: Interaktiivisen vikellyksen workshop 8.-10.3.2014

Osallistuin Ypäjän Hevosopistolla järjestettyyn koulutukseen, jonka aiheena oli interaktiivinen vikellys. Kurssi kesti kolme päivää ja opettajana toimi Gisela Rhodes Yhdysvalloista. Gisela on itse lapsena ja nuorena harrastanut vikellystä Saksassa, missä vikellys on suosittu harrastus. Vikellyshän on hevosen selässä tehtävää voimistelua ja akrobatiaa. Näyttää ihan sirkustempuilta, näin asiaa harrastamattoman silmiin. Vikeltäessä juoksuttaja tai ohjaaja juoksuttaa hevosta isolla ympyrällä ja vikeltäjät käyvät vuorollaan tai yhdessä esittämässä erilaisia voimisteluliikkeitä hevosen selässä. Kilpailuvikellyksessä laukkaavan hevosen selässä saattaa olla kolmekin vikeltäjää, ja yksi näistä saattaa hyvinkin lennellä ilmassa tai seisoa päällään.

Kurssilla ei kuitenkaan keskitytty kilpailumielessä harjoitteluun, vaan miettimään vikellystä kuntoutuksen välineenä. Vikellysryhmän tavoitteena on antaa ryhmäläisille mahdollisuus kehittää sekä motorisia että sosio-emotionaalisia taitojaan. Ryhmässä harjoitellaan hevosmiestaitoja huolehtimalla hevosesta ennen ja jälkeen varsinaisen vikellyksen, ryhmä- ja yhteistyötaitoja toisten ryhmäläisten kanssa, sekä hyvää perusistuntaa ja motorisia taitoja hevosen selässä istuessa (ja seisoessa!) ja erilaisissa liikuntaleikeissä.

Vikellysryhmässä voidaan pelata erilaisia pelejä ja leikkejä, ryhmäläisistä riippuen. Leikeissä ja peleissä ei aina istuta hevosen selässä, mutta hevonen on kuitenkin aina keskeisessä osassa kaikkea toimintaa. Esimerkiksi lämmittelyleikissä ryhmäläiset saattavat juosta ympyrän ulkokehällä kilpaa juoksutettavan hevosen kanssa. Leikin haastetta voi lisätä vaikkapa sillä, että hevonen ravaa tai laukkaa.

Kurssilla käytiin myös läpi vikellyksen vaatimia varusteita. Kuntouttavassa vikellyksessä ratsastajilla on päässään aina kypärät. Vikellys tapahtuu mieluiten pehmeät jumppatossut jalassa, koska kovat kengät, kuten lenkkarit satuttavat hevosen selkää jos hevosen selässä seisoo tai on polvillaan. Vikeltäjän vaatetuksen pitäisi olla rento ja joustava, mutta ei liian löysä, ettei vaatteista jää mihinkään kiinni. Hevosella on normaalit juoksutusvälineet, suitset ja sivuohjat tai kapsoni, ja juoksuttaja ohjaa hevosta liinalla, eli pitkällä juoksutusnarulla. Selässä hevosella on tukeva, kahvallinen vyö sekä kunnollinen, tukeva patja, jotta selässä temppuilevien ryhmäläisten liikkeet eivät tuntuisi hevosen selkään ikävältä.

Päivittäisten teorialuentojen lisäksi pääsimme harjoittelemaan juoksuttamista, koska hyvä juoksutustaito on ryhmässä turvallisuuden vuoksi hyvin tärkeää. Harjoittelimme myös vikellysliikkeitä pukilla ja vikellysryhmään sopivia harjoituksia ja leikkejä oikean hevosenkin kanssa.

Kurssi oli hirmuisen antoisa, sopivasti teoriaa ja sopivasti käytäntöä. Oli myös mukava tavata ratsastusterapeuttikollegoja ympäri Suomen ja kuulla heidän kokemuksiaan vastaavan ryhmätoiminnan kehittämisestä. Nyt ei tarvitse muuta kuin löytää sopivat ryhmäläiset, suunnitella ja toteuttaa ryhmä! Kunhan nyt ensin lumet sulaisi pois Kajaanistakin.

Terveisin,

Toiminta- ja ratsastusterapeutti Raisa