Hetan vuosi

Terameren ja Attendo Saarentiekodin yhteinen possu Heta on oikea julkkispossu. Heta tarinoi facebookissa Heta Minipossun nimeltä, on käynyt erilaisissa tapahtumissa ja päässyt monesti lehtiinkin. Tässä kerromme nyt hieman Hetan vuodesta ja siitä mitä kaikkea se on sisältänytkään. Terapiapossu Heta on viettänyt osan vuodesta Viitakosken hevostilalla Keminmaassa, käyden välillä ilostuttamassa Attendo Saarentiekodin asukkaita sekä päiväkotien lapsia. Heta on jo täyskasvuinen ja sen hoitamisesta on paljon työtä. Siksi se viettää osan vuodesta tilalla. Heta on ollut paljon reissussa mutta se hyppää autoon mielellään erityisesti jos palkkana on voileipää.

Hetalla on pikkutallissa oma karsina, lämpölamppu ja peti, jonka se on itse rakentanut kantamalla lampun alle ladosta suuren keon heinää minkä alle on ihana kömpiä unille. Seuranaan pikkutallissa on muut Terameren terapiaeläimet aasi ja varsa, kaksi lammasta, kaksi ponia ja pupu. Heta on muiden eläinten mukana kulkenut koko kevään Terameren työkeikoilla ja antanut asiakkaiden harjata, rapsuttaa ja rasvata itseään. Töissä Heta on rauhallinen ja kiltti. Joskus se suo tyytyväisen röhkäisyn rapsuttajalle.

Heta röhnöttää auringossa mielellään sorkat kohti taivasta. Kovimmalla helteellä se viilensi itseään hieromalla takapuoltaan kylmään karsinamaalipurkkiin, jonka seurauksena Hetan habitus on tällä hetkellä ruskea. Maali ei lähde kuin kulumalla. Heta on ollut välillä turhankin energinen ja lähtenyt karkumatkalle. Jos lähellä grillataan, Heta haistaa sen kyllä. Onneksi maalla tiedetään kenen sika on karussa ja puhelinsoitto on tullut heti joko Kuivaniemen kotipalvelun työntekijältä tai maatilalla naapurin isännältä. Näin Heta on palautettu pian takaisin ryhmäkodille tai maatilalle torujen kera. 

Saarentiekodin hoitajat ovat yrittäneet laittaa kylmällä ilmalla Hetalle takkia, mutta neiti ei suvaitse sitä. Liekkö takki ollut viime vuoden muotia tai ei sopinut ruskean karsinamaalin väriin joka Hetan takapuolta nyt koristaa?

Hetan touhuja kirjasi Anu.

Maailman ihanin tyttö- Voimauttavan valokuvauksen koulutus, Oulu 2014-2015

Intopinkeänä odotin tätä päivää ja tästä se noin vuoden rupeama lähti liikenteeseen voimauttavan valokuvauksen parissa! Suurella mielenkiinnolla ja innolla odotin, mitä kaikkea uutta saisinkaan käytettäväksi asiakkaideni kanssa toimintaterapiassa. 

No, mitäs ihmettä se voimauttava valokuvaus sitten on?

Voimauttava valokuva on Miina Savolaisen kehittämä lisensoitu menetelmä, jossa valokuvaa voidaan käyttää turvallisesti terapeuttiseen identiteettityöhön ja vuorovaikutustaitojen parantamiseen perheessä, vertaisryhmässä, työyhteisössä tai ammattilaisen ja asiakkaan välillä. Valokuva itsessään ei ole terapeuttinen väline, ainoastaan tapa, jolla sitä käytetään, voi olla sitä. Kuvausprosessin voima perustuu korjaaviin katseisiin ja nähdyksi tulemiseen. Tunnetuin voimauttavan valokuvan projekti on ollut Maailman ihanin tyttö, jossa Miina työskenteli lastenkotiin sijoitettujen tyttöjen kanssa menetelmällään yli kymmenen vuoden ajan. Yhtenä tuotoksena syntyi saman niminen kirja, joka on saanut monia palkintoja. 

Voimauttavasta valokuvauksesta saat lisätietoa osoitteesta:

http://www.voimauttavavalokuva.net/index.htm

Oman matkani alkutaipaleet voimauttavan valokuvauksen saloihin

Ensimmäisellä tapaamiskerralla tutustuimme opiskeluryhmän kanssa ja jakauduimme pareiksi. Parin kanssa olemme myöhemmin tehneet kuvausreissua ja käyneet tekemiämme tehtäviä syvällisemmin läpi. Koko ryhmän kesken olemme opiskelleet ja käyneet läpi tekemämme työt pintapuolisemmin. Näistä tehtävistä ja reissuista tulen hieman kertomaan teille  kunhan tässä kerkeän.

Opiskelut ovat nyt noin puolessa välissä. Tehtävät ovat olleet työläitä, mutta hyvin mielenkiintoisia ja niitä on innolla tullut tehtyä. Seuraava lähitapaaminen onkin ensi viikolla ja yksi töistäni on vielä hieman kesken, eipähän ole tekemisen puutetta tulevana viikonloppuna :)

Kirjoittanut

Katja Kuusento, toimintaterapeutti

”Toi, toi, toi laittaa ton tosta tonne” – Puheterapeuttipäivät Helsingissä 22.-23.5.2014

Pääsin osallistumaan puheterapeuttien koulutuspäiville Helsinkiin, jonne olikin saapunut runsas määrä kollegoja ympäri Suomen. Kuulin jossain huhuttavan, että jopa 400 puheterapeuttia osallistui pute-päiville. Aiheena tänä vuonna oli nimeämisen, sanahaun ja kerronnan pulmat lapsilla ja aikuisilla. Hyvin ajankohtainen aihe omassa työssäni. Koulutus koostui kahdesta luentojen täyteisestä päivästä hotelli Scandic Parkissa.

Hotellin ulkopuolella sää oli mitä parhain! Aurinkoa ja lämpöä riitti (kuva hotellin edestä aamutuimaan).

Nähtävillä oli myös runsain mitoin materiaalia kuntoutukseen.

Reissu oli kyllä onnistunut! Oli mukava nähdä tuttuja ja vaihtaa kuulumisia, sekä saada taas uusia ideoita käytännön terapiatyöhön.

terveisin,

Pt Anneka Rovaniemeltä

Toiminta-ratsastusterapeutin päivä: Interaktiivisen vikellyksen workshop 8.-10.3.2014

Osallistuin Ypäjän Hevosopistolla järjestettyyn koulutukseen, jonka aiheena oli interaktiivinen vikellys. Kurssi kesti kolme päivää ja opettajana toimi Gisela Rhodes Yhdysvalloista. Gisela on itse lapsena ja nuorena harrastanut vikellystä Saksassa, missä vikellys on suosittu harrastus. Vikellyshän on hevosen selässä tehtävää voimistelua ja akrobatiaa. Näyttää ihan sirkustempuilta, näin asiaa harrastamattoman silmiin. Vikeltäessä juoksuttaja tai ohjaaja juoksuttaa hevosta isolla ympyrällä ja vikeltäjät käyvät vuorollaan tai yhdessä esittämässä erilaisia voimisteluliikkeitä hevosen selässä. Kilpailuvikellyksessä laukkaavan hevosen selässä saattaa olla kolmekin vikeltäjää, ja yksi näistä saattaa hyvinkin lennellä ilmassa tai seisoa päällään.

Kurssilla ei kuitenkaan keskitytty kilpailumielessä harjoitteluun, vaan miettimään vikellystä kuntoutuksen välineenä. Vikellysryhmän tavoitteena on antaa ryhmäläisille mahdollisuus kehittää sekä motorisia että sosio-emotionaalisia taitojaan. Ryhmässä harjoitellaan hevosmiestaitoja huolehtimalla hevosesta ennen ja jälkeen varsinaisen vikellyksen, ryhmä- ja yhteistyötaitoja toisten ryhmäläisten kanssa, sekä hyvää perusistuntaa ja motorisia taitoja hevosen selässä istuessa (ja seisoessa!) ja erilaisissa liikuntaleikeissä.

Vikellysryhmässä voidaan pelata erilaisia pelejä ja leikkejä, ryhmäläisistä riippuen. Leikeissä ja peleissä ei aina istuta hevosen selässä, mutta hevonen on kuitenkin aina keskeisessä osassa kaikkea toimintaa. Esimerkiksi lämmittelyleikissä ryhmäläiset saattavat juosta ympyrän ulkokehällä kilpaa juoksutettavan hevosen kanssa. Leikin haastetta voi lisätä vaikkapa sillä, että hevonen ravaa tai laukkaa.

Kurssilla käytiin myös läpi vikellyksen vaatimia varusteita. Kuntouttavassa vikellyksessä ratsastajilla on päässään aina kypärät. Vikellys tapahtuu mieluiten pehmeät jumppatossut jalassa, koska kovat kengät, kuten lenkkarit satuttavat hevosen selkää jos hevosen selässä seisoo tai on polvillaan. Vikeltäjän vaatetuksen pitäisi olla rento ja joustava, mutta ei liian löysä, ettei vaatteista jää mihinkään kiinni. Hevosella on normaalit juoksutusvälineet, suitset ja sivuohjat tai kapsoni, ja juoksuttaja ohjaa hevosta liinalla, eli pitkällä juoksutusnarulla. Selässä hevosella on tukeva, kahvallinen vyö sekä kunnollinen, tukeva patja, jotta selässä temppuilevien ryhmäläisten liikkeet eivät tuntuisi hevosen selkään ikävältä.

Päivittäisten teorialuentojen lisäksi pääsimme harjoittelemaan juoksuttamista, koska hyvä juoksutustaito on ryhmässä turvallisuuden vuoksi hyvin tärkeää. Harjoittelimme myös vikellysliikkeitä pukilla ja vikellysryhmään sopivia harjoituksia ja leikkejä oikean hevosenkin kanssa.

Kurssi oli hirmuisen antoisa, sopivasti teoriaa ja sopivasti käytäntöä. Oli myös mukava tavata ratsastusterapeuttikollegoja ympäri Suomen ja kuulla heidän kokemuksiaan vastaavan ryhmätoiminnan kehittämisestä. Nyt ei tarvitse muuta kuin löytää sopivat ryhmäläiset, suunnitella ja toteuttaa ryhmä! Kunhan nyt ensin lumet sulaisi pois Kajaanistakin.

Terveisin,

Toiminta- ja ratsastusterapeutti Raisa

Toimintaterapeutin päivä

Hei! Toimintaterapeutti Katja Kuusento (+opiskelija) aloittivat päivänsä aikaisin, kun auton keula suunnattiin kohti Kemiä.

 Pussit ja kassit on täynnä pelejä ja muuta toimintaterapiassa käytettävää materiaalia. 

Aamupäivästä jatkettiin tyttöjen ryhmän kanssa nukkekoti-projektia. Koti on jo hyvällä mallilla, ja kaikkien huoneet alkavat jo erottua. Muutama huonekalukin on jo saatu valmiiksi.

Paperilennokkia taitellessa tulee huomaamatta harjoiteltua hahmottamista ja visuomotoriikkaa, ja lopuksi pääsee lennättämään lennokkia. :)

Kummasti motivoi kun tietää että lopuksi saa hetken pelailla iPadillä. Myös tarrat motivoivat kovasti. Lapsi saa valita mieleisensä ja liimata vaikkapa vihkon kanteen.

Auto on toimintaterapeutille korvaamaton työväline, sillä päivään kuuluu paljon autoilua. Tässä ollaan matkalla koulupalaveriin.

Mahdollisuuksien mukaan toimintaterapiassa käytetään eläimiä. Iltapäivästä päästiin tallille hoitamaan Terameren Paavo-ponia. Lisäksi päästiin ratsastamaan kuvan hevosella.

 

Mahtavia onnistumisen kokemuksia! Vaikka aluksi vähän jännitti, niin leveitä hymyjä oli nähtävissä kun uskalsi hevosen selkään ratsastamaan.

Moikattiin myös Ulpukka-Aasia, suloinen otus. Ujoksi eläimeksi Ulpukka hirnui kyllä melkoisen lujaa!

Toimintaterapeutin päivät venyvät välillä pitkiksi. Tänään lähdettiin viiden jälkeen ajamaan Ouluun kotia kohti. Taas yksi toiminnan täyteinen päivä pulkassa.